Olipa kerran pieni tyttö, joka rakasti taidetta ja luovuutta. Tämä tyttö uskoi olevansa enkeli, joka oli tullut tähän maailmaan auttaman muita.

Mutta tyttö käsitti tehtävänsä väärin: hän luuli, että hänen tehtävänsä oli vastata toisten odotuksiin ja auttaa toisia oman hyvinvointinsa kustannuksella. Hän oli kuullut, että tytön kuuluu olla kiltti ja vastata toisten odotuksiin ja tarpeisiin.

Näin tyttö hukkasi vuosien varrella itsensä ja intohimonsa, tuntien itsensä vialliseksi ja vääränlaiseksi.

Kesti monen monta vuotta ja tarvittiin paljon raakaa työtä, hikeä ja kyyneleitä, kunnes tyttö löysi jälleen itsensä samalla, kun valmensi sekä yrityksiä että yksittäisiä ihmisiä löytämään sisäisen viisautensa. 

Tyttö huomasi, että se, mitä hän haluaa eniten tehdä, on muuttaa tätä valtakuntaa paremmaksi paikaksi. Työkaluinaan hänellä oli luovuus ja rakkaus. Tyttö halusi auttaa toisia huomaamaan oman erinomaisuutensa ja herättää luovilla töillään tunteita ja ajatuksia. Hänen toiveenaan oli, että myös toiset löytäisivät jälleen kauneuden sekä elämässä että itsessään.