Kaikista tärkeimmissä päätöksissä meitä kehotetaan kuuntelemaan sydäntä. Sanotaan, että sydän kertoo, mitä pitää tehdä.
Tunneälyllä on ratkaiseva merkitys sekä itselle että kanssaihmisille. Tunteiden huomaaminen, käsitteleminen ja ymmärtäminen tekee meistä älykkäämpiä. Empaattisuus ja sympaattisuuskaan eivät onnistu ilman, että ensin tunnistamme omat tunteemme.
Koko laaja tunneskaala tulisi tunnistaa ja nimetä, jotta niitä opittaisiin hyödyntämään. Tunneskaalaan kuuluu kymmenittäin tunteita, kuten iloisuus, surullisuus, rakkaus, viha, ylpeys, häpeä, tyytyväisyys, tyytymättömyys, rohkeus ja pelokkuus.
Pelon tai muiden epämiellyttäviltä tuntuvien tunteiden yhteydessä on hyvä ymmärtää, että niiden tehtävä on vain suojella sinua. Aivot saattavat tulkita myös positiivisen jännityksen peloksi, sillä molemmat aiheuttavat samankaltaisen fyysisen reaktion. Aivoja voidaankin huijata ja kertoa, että olemme esimerkiksi julkisesta esiintymisestä todella innoissamme, vaikka oikeasti meitä hiukan pelottaisi ja jännittäisi.
On tärkeää myös tunnistaa ja kestää hankalia sekä epämiellyttäviä tunteita. Kun on opetellut tunnistamaan ne ja elämään niiden kanssa, on helpompi toimia myös epämukavuusalueella. Työelämässä se tarkoittaa sitä, ettei esimerkiksi anna toisen loukkauksen osua, vaan tunnistaa, että työkaveri on tänään huonolla tuulella. Tunnetaitava osaa myös itse ilmaista, ettei tänään ole kovin hyvä päivä.
Ei ole huonoja tunteita – on vain epämiellyttäviltä tuntuvia, ohjaavia tunteita
Usein kuulee puhuttavan ”huonosta fiiliksestä” ja ”pahasta mielestä”. Pahoja tunteita ei kuitenkaan ole olemassakaan – on vain hetkellisesti epämiellyttäviltä tuntuvia, ohjaavia tunteita. Mikäli epämiellyttävän tuntuisia tunteita juostaan pakoon, käsittelemättömät tunteet korostuvat ja aiheuttavat stressiä.
Käsittelemättömät tunteet voivat aiheuttaa stressin lisäksi myös jatkuvaa pelkoa tai ahdistusta. Jos epämiellyttäviä tunteita ei uskalleta kohdata, ne vievät yhä enemmän tilaa muilta tunteilta, kuten ilolta, onnelta, kiitollisuudelta ja rakkaudelta.
Mitä enemmän pakoilemme niitä, sen enemmän ne juoksevat perässä huutaen: ”Hei pysähdy! Etkö huomaa minua? Minulla on sinulle asiaa!”.
On tärkeää ymmärtää, että kaikki tunteet ovat ystäviämme. Tunteiden on tarkoitus kertoa meille, mistä me pidämme ja mistä emme pidä, sekä ohjata oikealle polulle.
Kun kohtaat epämiellyttävät tunteet, kohtaa ne kunnolla. Anna tunteen vallata sinut. Älä analysoi, mistä tunne johtuu tai mitä pitää tehdä – ota tunne vastaan tietoisen hyväksyvän läsnäolon kautta, sitä muuttamatta. Pohdi, mille mikäkin tunne tuntuu.
Ensimmäisen kerran epämiellyttävän tunteen kohtaaminen on vaikeinta. Sen jälkeen epämiellyttävä tunne saattaa kestää vain muutaman minuutin, kun sen kohtaa heti rohkeasti. Kohdatessaan epämiellyttävät tunteet huomaa, että tunne menee ohi. Olo tunteen jälkeen puhdistunut ja uudistunut.
Anteeksi antaminen
Menneiden unohtaminen, anteeksi antaminen ja irti päästäminen ovat avainsanoja onnelliseen ja tasapainoiseen elämään. Päälle jääneet kaunan, katkeruuden ja vihan tuntemukset vahingoittavat meitä, eivät sen aiheuttajaa. Saattaa kuitenkin olla todella hankalaa antaa aidosti anteeksi ja päästä eteenpäin – monilla edes vuosien terapia ei auta.
Seuraava teksti on lainattu suoraan kouluttaja ja valmentaja Suvi Bowellanin artikkelista Hidasta Elämää -sivustolta:
”Monesti anteeksianto jää pinnalliseksi siitä syystä, että halussamme olla ymmärtäväisiä ja hyviä ihmisiä hyppäämme suoraan vaiheeseen kaksi – hakemaan ymmärrystä siihen miksi toinen on vahingoittanut meitä käytöksellään. Silloin voi käydä niin, että anteeksianto tapahtuu vain mielen tasolla, sillä äärimmäisen tärkeä vaihe jää välistä: Meidän itsemme täytyy saada tulla kuulluksi, nähdyksi ja ymmärretyksi. Aidon eheytymisen kannalta se, että saamme ilmaista, mitä olisimme halunneet ja miltä meistä tuntui, kun emme saaneet sitä, on olennaisen tärkeää. Vasta sen jälkeen voimme siirtyä objektiiviseen näkökulmaan ja löytää aidon myötätunnon toista ihmistä ja hänen rikkinäisyyttään kohtaan.
Kun tuo myötätunto pehmentää sydämemme, voimme astua seuraavan askeleen ja lähteä tarkastelemaan tilannetta laajemmasta perspektiivistä. Mitä arvokasta tuo toinen ihminen on yrittänyt opettaa minulle? Mitä olen oppinut arvostamaan tapahtuneen seurauksena? Mitä vahvuuksia minussa on kehittynyt tapahtuneen seurauksena? Mitä ratkaisevan tärkeitä valintoja olen tehnyt kokemani myötävaikutuksesta?
Kun suuremman oppiläksyn viimein oivaltaa sydänjuuriaan myöten, tunne, joka herää, on valtava kiitollisuus. Siihen kun pääsee, on oma suhtautuminen menneisyyden tapahtumiin ja niihin liittyviin ihmisiin muuttunut pysyvästi.”
Bowellan esitteleekin artikkelissa seuraavan kirjoitustehtävän. Hän kehottaa tekemään harjoituksen avoimin sydämin ja pyrkiä pääsemään kiinni aitoon tunnetilaan. Tehtävää tehdessä tulee varoa, ettei asetu uhrin asemaan tai tee sitä pelkästään järjellä, ilman tunnetta.
