Etukäteen murehtiminen: sen kaksi puolta

Etukäteen murehtiminen sai tätä tekstiä kirjoittaessa uuden käänteen. Alun perin tekstin oli tarkoitus käsitellä pelkästään intoa jostakin tai innon peittämistä. Sain kuitenkin tietää patista vasemmassa rinnassani tätä kirjoittaessa, jolloin etukäteen murehtiminen laajeni koskemaan myös pelkoa.

Tuon tässä esiin etukäteen murehtimisen molemmat näkökulmat: sekä positiivissävytteisen tapahtuman tuoman innokkuuden näkökulman, minkä kirjoitin reilu viikko sitten, että negatiivissävytteisen tapahtuman tuoman pelon näkökulman.

Etukäteen murehtiminen innostumisen näyttämisen näkökulmasta

Meille on (ehkä) tulossa reilun parin viikon päästä koiranpentu ja olen niin
innoissani, että hihkun vähän väliä ja pompin melkein paikoillani! 💖Olen
lapsesta saakka hartaasti toivonut itselleni koiraa. Olemme etsineet
sopivaa rotua parisen vuotta ja sopivaa pentuetta puolisen vuotta. Innostumisen
ja onnen tunne on nyt aivan samankaltainen kuin silloin, kun odotin vauvaa.

Aikaisemmin olisin pelännyt innostua ja hehkuttaa asiaa muille, sillä pentua
ei ole vielä meillä. Meille kyllä luvattiin kyseenomainen ihana uros, joka erottui
muista tulemalla syliin ja antamalla pusuja, jos terveystarkastuksessa ei
ilmene mitään. Mutta silti kaikki voi mennä pieleen niin kauan, kun pentua ei
vielä ole meillä.

Mitä kävisi, jos en saisikaan tätä hartaasti toivomaani pentua? Mitä jos
terveystarkastuksessa ilmenee jotain? Mitä jos joku toinen ihastuu samaan
pentuun, ja emme saakaan tätä luppakorvaa, vaan he?

Aikaisemmin olisin näiden epäilysten ja pelon antanut estää iloa. Etukäteen
murehtiminen olisi vallannut ajatukset. Olisin ajatellut, että laimentamalla
intoa olisin samalla torjunut pettymyksen tunnetta.

 

Mitä etukäteen murehtiminen toisi?

Jos kuitenkin olen rehellinen itselleni, kyllä se, ettei saataisi pentua,
sattuisi aivan yhtä paljon. Riippumatta siitä, innostunko ja kerronko
perheenlisäyksestä jo etukäteen vai en. Vain valtava into ja onnen tunne
sydämessä, kipinöinti koko kehossa, olisi jäänyt pois.

Jos sen sijaan en innostuisi peläten pahinta, stressaisin jo etukäteen
(toivottavasti turhaan).

Miksi siis en uskaltaisi jo nyt iloita eri asioista, mitkä todennäköisesti
tapahtuisivat? Miksi murehtia etukäteen ja pahimmassa tapauksessa myös
jälkikäteen, jos joka tapauksessa kivun määrä on sama?

 

Etukäteen murehtiminen pelon näkökulmasta

Etukäteen murehtiminen sai aivan uuden sävyn tämän rinnasta löytyneen patin
takia. Enää ajatusten ohjaaminen ei ollutkaan niin helppoa. Mieleen putkahti
tämän tästä pelko rintasyövästä.

Yritän ajatella, että on hyvin todennäköistä, että patti on jokin muu kuin
syöpä. Ja jos se osoittautuu syöväksi, siihen on olemassa nykyaikana todella
hyviä hoitoja. Minulla on ihan lähipiirissäkin niin monia urheita syövästä selvinneitä sankareita! 💖

Mutta silti pelko tämän kaiken menettämisestä seuraa minua kuin
varjo. 

En käsittele tässä tekstissä enempää pelkoani ja pelkoja ylipäätänsä, sillä jos luoja suo, teen siitä joskus myöhemmin oman tekstinsä (se tässä kuitenkin mainittakoon, ettei pelkoa tule paeta, vaan se tulee käsitellä. Muuten pelko sattaa hallita elämää liikaa ja vie tilaa kaikelta hyvältä ja kauniilta ympärillä).

 

Mitä etukäteen murehtiminen hyödyttää?

Tässä voin todeta, että ajatukset ovat aika lailla samoja, kuin innostumista
koskevassa tekstinpätkässä. Lääkäri kehotti välttämään stressiä ja olla
murehtimatta etukäteen. Etukäteen murehtiminen kun ei auta millään tavalla,
vaan päinvastoin.

Jos patti osoittautuu huonolaatuiseksi, huolestuttaisi se aivan yhtä paljon
riippumatta siitä, olenko murehtinut ja stressannut sitä etukäteen vai en. Vain
turha, tietämättömyydestä johtuva stressi jäisi pois. Jos sen sijaan patti osoittautuu harmittomaksi, olen stressannut aivan turhaan.

Miksi siis en uskaltaisi iloita eri asioista, mitä minulla on elämässäni juuri nyt? Miksi murehtia etukäteen ja pahimmassa tapauksessa myös jälkikäteen, jos joka tapauksessa kivun määrä on sama?