Burnout – onko siitä jopa hyötyä?

Minulla oli burnout jälleen lähellä. Onneksi olen oppinut, että myös burnout on jollain tavalla hyödyllinen ja siitä voi oppia paljon itsestään.

Varoitus: tämä teksti sisältää valitusta. Valitusosio on merkitty selkeästi, joten voit halutessasi skipata sen ja siirtyä suoraan asiaan. 😄

(Valitusosio alkaa):

Täytyy myöntää, että koronan tuoma elämänmuutos on ollut aika raskas. 2 alaikäisen lapsen ja koiran pennun hoito sekä kodista huolehtiminen ovat olleet aika haastava yhtälö. Pentumme on aivan ihana, mutta erittäin voimakasluonteinen ja haastava. Kamu kun on ensikoira ja nyt kun pentukurssikin toimii etäluentona on jatkuva huoli, osaanko varmasti kasvattaa hänestä kunnon koirakansalaisen.

Oma terveyteni kun on huolestuttanut jo ennen tätä koronaa (en uskalla mennä riskiryhmään kuuluvana seuranta-verikokeeseen) ja nyt huolestuttaa myös läheiseni terveys. Lisäksi on tämä taloudellinen epävarmuus ja ongelma, että pelkää keskittävän sen vähäisen ajan aivan vääriin asioihin talouden kannalta, sekä jatkuva kokkailu ja tärkeän henkireikäni, kuntosalin puuttuminen ja liikunnan vähentyminen sekä niiden puutteesta johtuva kipujen ja kolotusten lisääntyminen…

Valituksen aiheita on riittänyt. Rehellisesti sanottuna viime viikolla loppuun palaminen ei ollut kaukana. Yöunet lähtivät odottamaan parempia aikoja ja viime viikko oli muutenkin todella rankka. Hetken jo tuntui, etten ole enää oikea henkilö neuvomaan muita.

(Valitusosio loppuu)

Mutta sitten tapahtui jotain…

Loppuun palaminen opettaa

Annoin valitusten tulla ulos. Kun välillä pitää ihan kunnon valihetken (ylhäällä esimerkki) se oikeasti auttaa. Uskokaa minua! 😁 Valitusten kera uskalsin aidosti kohdata burnoutin ja oman riittämättömyyteni sekä hyväksyä sen, että voimavarani ovat ylitetty. Valittamisen avulla huomaa helpommin, mitä pitäisi muuttua, jotta jaksaisi paremmin.

Yhden päivän ”sairastin”. Keho oli aivan loppu, en tehnyt juuri muuta kuin katsoin telkkaria. Olo oli kuin kuumeessa.

Samalla pohdin, mitä konkreettisia muutoksia tarvitsen juuri nyt. Päätin ottaa itselleni aikaa ennen nukkumaanmenoa ja ulkoistaa silloin miehelleni karvaisen ja karvattomien pentujen hoidon.

Annoin itselleni myös luvan olla somettamatta hetken (vaikka liiketoiminta niin vaatisi), sillä se on todellinen aikasyöppö.

Päätin myös pohtia, mitä asioita haluan priorisoida yrittäjänä. Tähän saakka energia on lennellyt vähän joka suuntaan – on verkkokursseja, e-kirjan kirjoittamiste (jota olin tehnyt viikkoja ja mikä hävisi taivaan tuuliin), yritysvalmennuksia, yksilövalmennuksia, sisällöntuotantoa ja vieraskynää, näiden kaikkien markkinoimista sekä osapäiväisen työn etsimistä. Päätin, että tärkein prioriteettini olisi löytää osa-aikaista oman alan työtä tai laskutettavia vakio-asiakkaita, jotta voisin keskittyä siihen, mitä parhaiten osaan ja jättää myynnit ja kirjanpidot niille, jotka ne parhaiten osaavat.

Otin luvalla itselleni myös silloin tällöin hetkiä, jolloin en tekisi mitään hyödyllistä. Uppoutuisin vain musiikkiin muutaman kappaleen ajan.

Muun ajan olisin sitten perheeni, pennun, ruoanlaiton ja työkuvioitteni käytettävissä.

Tilaa uutiskirje!

Tällaisissa kriiseissä, kun burnout uhkaa, tulee konkreettisesti laitettua asiat tärkeysjärjestykseen. Itselleni se on (ja on aina ollut) perhe ja tuo hassunhupsu pentu, työ tulee vasta sen jälkeen. Tärkein muutos oli kuitenkin se, että uskallan ottaa itselleni myös edes vähän aikaa ja hyväksyn sen, että nyt vahinkojen minimointi riittää. Ei tarvitse edes pyrkiä hoitamaan asioita kuten ennen.

Huomasin samalla uuvuttavan ajattelumallini ytimen – minusta tuntui jatkuvasti, että minun tulee olla valmiina auttamaan muita. Myös silloin, kun on ”omaa aikaa”.

Nyt yritän opetella sulkemaan korvat, kun mies yrittää hoitaa pentua ja lapsia. Tekee jatkuvasti mieli auttaa häntä pulassa, mutta sitten yritän ajatella, että antaa hänen löytää oma tapansa hoitaa heitä – vaikka yrityksen ja erehdyksen kautta.

Oma aika kun on arvokkaampaa kuin kulta. Se, ettei ole jatkuvasti toisia varten vaikeissa tilanteissa ei ole itsekästä, vaan välttämätöntä.

Mikäli burnout häämöttää myös siellä, toivotan sinulle aivan hurjasti jaksamista ja tsemppiä! Pyri keskittymään siihen kaikkein tärkeimpään, eli kaikkeen siihen, mikä tuo sinulle hyvää mieltä ja palauttaa. Nyt on todella hyvä hetki ajatella, että riittävän hyvä on tarpeeksi ja opetella olemaan armollinen itselleen.